Migreenin tyypit – yhtäläisyydet, erot ja seuranta

Auraton migreeni

Aurattomassa migreenissä päänsärky alkaa ilman sitä edeltävää neurologista auraoiretta. Kipu voi olla sykkivää ja liikkeessä pahenevaa, ja siihen liittyy usein pahoinvointia tai valo- ja ääniherkkyyttä.

Diagnoosi perustuu toistuviin tyypillisiin kohtauksiin. Kipu ei aina ole toispuolista tai sykkivää.

Aurallinen migreeni

Aura tarkoittaa täysin palautuvia näkö-, tunto- tai puheoireita, jotka kehittyvät tavallisesti vähitellen. Yksittäinen oire kestää usein 5–60 minuuttia.

Aura voi esiintyä myös ilman päänsärkyä. Ensimmäiset tai äkilliset neurologiset oireet on arvioitava muiden syiden poissulkemiseksi.

Episodinen ja krooninen migreeni

Kroonisessa migreenissä päänsärkyä on vähintään 15 päivänä kuukaudessa yli kolmen kuukauden ajan, ja vähintään kahdeksana päivänä on migreenin piirteitä.

Suuri kohtaustiheys, lääkkeiden liikakäyttö ja muut kuormitukset voivat edistää kroonistumista. Seurannan on hyvä olla järjestelmällistä.

Kuukautisiin liittyvä ja harvinaisemmat muodot

Osalla kohtaukset liittyvät selvästi kuukautiskiertoon. Hemipleginen migreeni ja aivorunko-oireinen migreeni ovat harvinaisia muotoja, jotka vaativat lääkärin arviota.

Lapsilla kohtaus voi olla lyhyempi ja vatsaoireet korostua. Migreenidiagnoosia ei pidä käyttää uusien varoitusmerkkien selityksenä ilman arviota.

Auraton migreeni on tavallisin muoto

Aurattomassa migreenissä päänsärkyvaihe alkaa ilman sitä edeltävää auraa. Aikuisen hoitamaton kohtaus kestää tavallisesti 4–72 tuntia. Kipuun liittyy usein pahoinvointia, liikkeessä pahenemista sekä valo- ja ääniherkkyyttä. Toispuolinen sykkivä kipu on tyypillinen, mutta molemminpuolinen tai puristava kipu ei sulje diagnoosia pois.

Ennakko-oireita voi silti olla. Haukottelu, väsymys, mielialan muutos, niskan jäykkyyden tunne tai ruokahalun vaihtelu ei ole auraa, vaan mahdollinen kohtauksen varhaisvaihe. Ero on tärkeä, koska aura tarkoittaa rajattua neurologista oiretta, kun taas ennakko-oireet ovat yleisempiä ja voivat alkaa huomattavasti aikaisemmin.

Aurallinen migreeni määritellään neurologisen oireen mukaan

Aurassa esiintyy täysin palautuvia näkö-, tunto-, puhe- tai muita neurologisia oireita. Ne kehittyvät tavallisesti vähitellen, yksittäinen oire kestää 5–60 minuuttia ja päänsärky seuraa usein tunnin kuluessa. Aura voi kuitenkin tulla päänsäryn aikana tai ilman sitä. Ensimmäinen tai poikkeava aura on arvioitava, koska muut neurologiset sairaudet voivat muistuttaa sitä.

Hemiplegiseen migreeniin liittyy motorista heikkoutta, ja aivorunko-oireiseen migreeniin voi liittyä esimerkiksi voimakasta huimausta, puheen puuroutumista tai muita harvinaisia oireita. Retinaalinen migreeni on erittäin harvinainen yhden silmän näköoire. Näitä muotoja ei pidä päätellä itse pelkän nimen perusteella, vaan ne vaativat lääkärin tutkimuksen ja muiden syiden poissulun.

Episodinen ja krooninen kuvaavat tiheyttä

Kroonisessa migreenissä päänsärkyä on vähintään 15 päivänä kuukaudessa yli kolmen kuukauden ajan, ja vähintään kahdeksana päivänä on migreenin piirteitä tai vaste migreenin täsmälääkkeeseen. Yksi pitkä kohtaus ei siis yksin tarkoita kroonista migreeniä. Diagnoosi tarvitsee usean kuukauden päiväkirjan, jossa kaikki päänsärkypäivät on merkitty.

Episodinen migreeni voi tihentyä ja krooninen migreeni harventua hoidon myötä. Suuri kohtaustiheys, riittämätön estohoito, lääkkeiden liikakäyttö, uniongelmat ja muut kiputilat voivat liittyä kroonistumiseen. Tämä ei tarkoita, että sairaus olisi potilaan syy. Tavoitteena on vähentää päivien määrää ja haittaa järjestelmällisellä hoidolla.

Ikä, hormonit ja elämänvaihe muuttavat ilmenemistä

Lapsen migreeni voi olla lyhyempi, kipu useammin molemminpuolista ja vatsaoireet näkyviä. Kuukautiskierron yhteydessä kohtauksilla voi olla toistuva ajallinen kuvio. Raskaus, synnytyksen jälkeinen aika ja vaihdevuosien siirtymävaihe voivat muuttaa kohtaustiheyttä. Luokittelu tehdään kuitenkin oirekriteerien perusteella, ei pelkän elämäntilanteen mukaan.

Päiväkirjassa kannattaa erottaa aura, päänsärky, migreenipiirteet, lääkepäivät ja kuukautiskierto. Näin lääkäri voi arvioida, onko kyse yhdestä migreenimuodosta, useamman piirteen yhdistelmästä vai rinnakkaisesta päänsärkysairaudesta. Luokka ei ole pysyvä leima, vaan hoitoa ohjaava kuvaus nykyisestä mallista.

Migreenityyppi voi muuttua elämän aikana

Luokitus on työväline, ei pysyvä leima. Aurattomat ja auralliset kohtaukset voivat esiintyä samalla ihmisellä, ja kohtausten määrä voi vaihdella vuosien aikana. Hormonaaliset muutokset, raskaus, vaihdevuosien siirtymä, uni, muut sairaudet ja hoidon teho voivat muuttaa oirekuvaa. Päivitetty diagnoosi auttaa valitsemaan sopivan lääkkeen ja arvioimaan turvallisuutta.

Erityisnimityksiä käytetään vain silloin, kun niiden kriteerit täyttyvät. Vestibulaarisessa migreenissä toistuva huimaus on keskeinen oire, kun taas hemiplegiseen migreeniin kuuluu palautuvaa motorista heikkoutta. Yhden silmän näköhäiriötä ei pidä nimetä retinaaliseksi migreeniksi ennen silmän ja verenkierron muiden syiden arviointia.

Päiväkirjassa kannattaa erottaa aura, varsinainen migreenipäivä, muu päänsärky ja lääkepäivä. Tämä tekee näkyväksi, onko kyse harvoista vaikeista kohtauksista, tiheästä episodisesta migreenistä vai mahdollisesta kroonisesta migreenistä. Samalla huomataan, jos lääkkeen käyttö tai oirekuva on muuttunut tavalla, joka vaatii uuden hoitosuunnitelman.

Uusi luokitus ei muuta oiretta todellisemmaksi tai vähemmän todelliseksi. Sen arvo on käytännöllinen: se yhdistää oirekuvan tutkimusnäyttöön, auttaa keskustelemaan riskeistä ja antaa yhteisen pohjan seurannalle. Epätyypillinen tai ensimmäinen neurologinen oire tutkitaan aina tilanteen mukaan riippumatta siitä, onko henkilöllä aiempi migreenidiagnoosi.